Mun mieltä painaa ihminen, joka haukkui mun elämäntavat, kertoi, ettei oo todellisuudessa koskaan tykännyt musta, ja ettei halua olla mun kanssa tekemisissä. Ei sillä, et mäkään enää tollasen haukkumisen ja mun elämään puuttumisen jälkeen. Kyllä, juon Batteryä, ja Cokista, syön pakastepizzaa ja suklaata ja poltan tupakkaa. Tiedän olevani reippaasti ylipainoinen, tiedän sen olevan terveysriski ja lisäävän diabeteksen riskiä, mut miks täytyy vaahdota toisen elämäntavoista?

Vaikka onhan mua ennenki haukuttu, mun vammasta, mun sisäänpäinkääntyneisyydestä, siitä, etten saa sanaa suustani, sekoan sanoissani, meen lukkoon jännitän, mut mielestäni mun omassa maailmassa eläminen ei oo mikään ihme, ja pakko-ajatukset vaan lisää sitä... Mua on tönittu, tökitty, mua on kaadettu, mun ulkovaatteita on heitetty sillai, etten saa niitä, mua on potkittu jalkoihin... kaikenmaailman huuteluista nyt puhumattakaan mitä se koulukiusaaminen yläasteella lähinnä kuitenkin oli...

Kaikkihan saa kuulla kaikenlaista kommenttia itestään, mut sen jälkeenki oon saanut kuulla epänaisellisuudestani, vaatetuksestani, en olisi saanut lävistää itseäni, enkä rastoittaa päätäni, ja bi-seksuaalisuuskin väännetään usein muotoon kaikki käy, miksi homoseksuaaleista ajatellaan että kuka tahansa samansukupuolen edustaja tai bi-seksuaaleille kuka tahansa käy, kun sukupuolella ei ole väliä, muttei samaa kaavaa käytetä heteroseksuaalisuuteen, että kuka tahansa  toisen sukupuolen edustaja käy, niin millä logiikalla homoseksuaaleille kay sitten jokainen samansukupuolen edustaja tai bi-seksuaaleille käy sitten "kaikki"? 

Vihaan tuota ajattelutapaa.

Ihan kuin se olisi heteroiden yksinoikeus olla jollekin erityiselle jotakin erityistä. Niin minäkin ylipainoisena mt-ongelmelmaisena pakko-oireista häiriötä sairastavana vammaisena bi-seksuaalina haluaisin löytää jonkun erityisen, jolle olla jotakin erityistä. Vaikkei minua kukaan haluaiskaan, en minäkään halua kaikkia, ja vaikkei minusta pidettäisikään, en itsekään pidä kaikista.Olen koettanut aikani kerjätä hyväksyntää, mutta nykyään allekirjoitan Cobainin lauseen; Olen mieluummin vihattu sellaisena, kun olen, kun rakastettu sellaisena mitä en ole.