torstai, 19. joulukuu 2013

Hyvää joulua ny!

Niinkuin kiroileva Siili asian ilmaisi. Mua jotenkin ahdistaa joulukin, ku en oo oikeen jouluihminen. Jouluruoka kyllä kelpaa sen pari päivää vuodessa, mut voisin mä sen vaihtaa Pizzaankin ja jos ei oo tullut ennen esiin, ni mä tykkään Kiroilevasta Siilistä, niinkuin moni muukin, mut samaistuin tähän hahmoon, niinkuin meistä varmaan aika moni enemmän tai vähemmän. Vois sanoa meissä asuu Kiroileva siili. Ainaki välillä ajatuksissaan, vaikkei niin paljon kiroilisikaan. Mä kyllä kiroilenkin, vaikkei fiksua kuvaa annakaan. Se on  kuitenkin se vakio, tai voi nyt...  Sähkärin takana mulla on tosin Kiroileva Siili joka pyytää Anteeksi eikä kiroile. Sit löytyy pari mukia, lakanasetti, alushousuja (senhän kaikki tahtoo tietää. :D) Pyyhe, jossa tyttösiili kysyy "onks mun piikit hyvin" jonka sain tässä joskus joululahjaksi ja mitäs vielä...  Ois niitä tuotteja enemmänkin saatavissa, mut ei mulla kuitenkaan oo kauhean kattavaa kokelmaa. Eikä toisaalta tarvikaan kaikkia olla, ettei tuu Kiroileva Siili yliannostusta. 

tiistai, 10. joulukuu 2013

Vihatkaa vaan mua, en mäkään kaikista tykkää!

Mun mieltä painaa ihminen, joka haukkui mun elämäntavat, kertoi, ettei oo todellisuudessa koskaan tykännyt musta, ja ettei halua olla mun kanssa tekemisissä. Ei sillä, et mäkään enää tollasen haukkumisen ja mun elämään puuttumisen jälkeen. Kyllä, juon Batteryä, ja Cokista, syön pakastepizzaa ja suklaata ja poltan tupakkaa. Tiedän olevani reippaasti ylipainoinen, tiedän sen olevan terveysriski ja lisäävän diabeteksen riskiä, mut miks täytyy vaahdota toisen elämäntavoista?

Vaikka onhan mua ennenki haukuttu, mun vammasta, mun sisäänpäinkääntyneisyydestä, siitä, etten saa sanaa suustani, sekoan sanoissani, meen lukkoon jännitän, mut mielestäni mun omassa maailmassa eläminen ei oo mikään ihme, ja pakko-ajatukset vaan lisää sitä... Mua on tönittu, tökitty, mua on kaadettu, mun ulkovaatteita on heitetty sillai, etten saa niitä, mua on potkittu jalkoihin... kaikenmaailman huuteluista nyt puhumattakaan mitä se koulukiusaaminen yläasteella lähinnä kuitenkin oli...

Kaikkihan saa kuulla kaikenlaista kommenttia itestään, mut sen jälkeenki oon saanut kuulla epänaisellisuudestani, vaatetuksestani, en olisi saanut lävistää itseäni, enkä rastoittaa päätäni, ja bi-seksuaalisuuskin väännetään usein muotoon kaikki käy, miksi homoseksuaaleista ajatellaan että kuka tahansa samansukupuolen edustaja tai bi-seksuaaleille kuka tahansa käy, kun sukupuolella ei ole väliä, muttei samaa kaavaa käytetä heteroseksuaalisuuteen, että kuka tahansa  toisen sukupuolen edustaja käy, niin millä logiikalla homoseksuaaleille kay sitten jokainen samansukupuolen edustaja tai bi-seksuaaleille käy sitten "kaikki"? 

Vihaan tuota ajattelutapaa.

Ihan kuin se olisi heteroiden yksinoikeus olla jollekin erityiselle jotakin erityistä. Niin minäkin ylipainoisena mt-ongelmelmaisena pakko-oireista häiriötä sairastavana vammaisena bi-seksuaalina haluaisin löytää jonkun erityisen, jolle olla jotakin erityistä. Vaikkei minua kukaan haluaiskaan, en minäkään halua kaikkia, ja vaikkei minusta pidettäisikään, en itsekään pidä kaikista.Olen koettanut aikani kerjätä hyväksyntää, mutta nykyään allekirjoitan Cobainin lauseen; Olen mieluummin vihattu sellaisena, kun olen, kun rakastettu sellaisena mitä en ole. 

 

 

maanantai, 30. syyskuu 2013

...

Sitä toivois et vois vaan nukahtaa, eikä enää heräis. Vituttaa, mut ei viittis koko ajan valittaakaan.

tiistai, 24. syyskuu 2013

ARGH!

Mä en sais ilmeisesti sanoa, et mua turhauttaa tuolla mielenterveyskeskuksessa hyppääminen, ku sit puhutaan hoidon päättämisestä ja hoitokokouksesta. Pitäis varmaan sanoa, et tänne on aina niin ihana tulla, ja taivas aukee joka kerta, ku täällä käyn, mua vituttaa... Sanoin kyl, etten tiedä onko tässä mitään järkee, en kyllä tiedä onko missään muussakaan.

Hoitohenkilö vaihtuu tämän tästä, ja sit pitää taas selittää uudestaan uudelle ihmiselle, ja niinku tämänpäiväinen oli kiinnostuneempi mun vammasta, ku siitä miksi siellä käyn. Mä en vittu käy siellä siksi, et satun olemaan vammainen!

 

Vittu mulla hajoo pää!

lauantai, 7. syyskuu 2013

Huoh

En väitä ettei mussa itessäni ois mitään vikaa, ei, mussa on paljonki vikaa, eikä ehkä kauheasti muuta olekaan. On silti väsyttävää huomata kerta toisensa jälkeen, että ihmiset, joiden olet kuvitellut olevan puolellasi ovatkin sinua vastaan. Ihmiset hylkää, ja tuntuu, että kukaan ei tykkää musta, vaikka ei sillä, että itekään tykkäisin kaikista, mut miksi sitä kuitenki tykkää niistä ihmisistä, jotka ei tykkää susta takaisin?

Oon väsynyt elämään, psykiatrian polilla hyppäämiseen, ja fysioterapiaan. Yhtä vammainen sekopää mä koen olevani jokatapauksessa. Ehkä olen ärsyttävä itsesäälissä kieriskelevä luuseri, jonka pitäis vaan ottaa itteään niskasta kiinni... Entä sitten, ku mua ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa... Pelkään mä kuolemaakin, mut toisaalta toivon usein, et vaan nukahtaisin, enkä enää heräisi... Ei musta silti oo tappamaankaan itseäni, ei pelkoa, tai toivoakaan siitä, vaikka mä uskonkin, et niin ois kaikille parempi, sekä mulle itelleni, että muille.

Mä vapautuisin tästä elämästä, ja muut vapautuis musta.