En mä mikään penaalin terävin kynä kuitenkaan ole, enkä sitä edes väitä. Kaikki muumit ei oo laaksossa, ja Muikkunenki on etelässä, mutta siitä huolimatta. Elämä on lahja, ja laina, mut tämän tästäkin oon siitä huolimatta sitä mieltä tästä paketista, että tää on vaan paketoitua paskaa, ja että ois parempi olla vaan olematta. Kuollut tai edes jotenkin aivokuollut. Ehkä asiat on kohdallani liian hyvin, pitäis varmaan nähdä nälkää, tai joutua olemaan kuset ja paskat housussa, että elämä ilman tälläisiä epäkohtia tuntuisi hohdokkaammalta...

Toiset on synkistelyyn taipuvaisempia kuin toiset, mut ihmisluonto vaan on sellainen, että kun perustarpeet on tyydytetty, sitä rupeaa kaipaamaan jotain enemmän. Elämään jotain merkityksellisyyttä, mitä ei ehkä koskaan löydy. Haluan ansaita oikeutuksen olemassa ololleni jollain tavalla, vaikka ihmisarvo onkin mielestäni sisäänrakennettua, eikä kiinni siitä mitä työtä esimerkiksi teet.

Näin muiden kohdalla, mutta minä en riitä, ja se on aivan sama mitä sinä sanot, minä en riitä itselleni näin, ja se on aivan sama, vaikka sanoisit minulle, että riittää, että annan maailmalle itseni. Minulle itselleni minuuteni ei ole riittävästi, että se riittäisi maailmalle, mutta ehkei tämä maailmakaan riitä minulle. Surullista, että muuta ei ole tarjolla, tai ettei tämä tarjonta tyydytä.

En pelaisi näillä korteilla enää hetkeäkään, jos saisin uuden jaon. Näin siitäkin huolimatta, että paskemmatkin kortit olisin voinut saada. En elä muiden takia, enkä päättäisi päiviänikään toisten vuoksi, vaan siksi, etten jaksaisi elää itseni sisällä. Haluaisin elää, mutta tappaa itseni, sisäisen maailmani.

En tiedä onko elämäni elämisen arvoista. Ehkä muiden mielestä se hyvinkin voisi sitä olla, eikä ymmärrystä löydy tälle jatkuvalle angstilleni, mutta onko se sitä silloin, jos itse ei sitä sellaisena näe?

Elän siitä huolimatta, sillä tämä on minun ainutkertainen pakettimatkani.

Kiitos kuitenkin elämä, kaikesta huolimatta, että otit minut mukaan tälle reissulle, ja anna anteeksi kiittämättömyyteni.