Vaikka itse olen se joka kulkee diagnoosilla, jos toisellakin, mutta vammattomat ihmiset ne vasta vajaita on. Ei saa yleistää, no ei tokikaan kaikki, mutta kummasti löytyy, enkä tiedä mistä näitä sikiää.

 

En nyt sitäkään ole sanomassa, et vammaisuus aateloisi ketään, että se tekisi ihmisestä lähtökohtaisesti paremman, mutta on vammaisuudessa etunsa, vaikka on siinä haittansakin ja tämä kaikki samassa paketissa.

 

Se on siis aivan loistava ääliöpaljastin.

 

Kuinka montaa vammatonta ihmistä on tuntemattomat tulleet onnittelemaan kerrasta toiseen baariin lähtemisestä, entä kuinka monelle on puhuttu ohi seurassa olevan toisen ihmisen kautta, tai kysytty kortilla maksettaessa, että muistatko tunnuslukusi?

 

Jos vammaista ihmistä ottaa päähän oma vammaisuus, tai se masentaa, ihmiset helposti automaattisesti ajattelevat sen kertovan siitä, ettet hyväksy itseäsi, häpeät itseäsi, etkä sopeudu tilanteeseen.

 

Kysymys ei ehkä kuitenkaan ole aina siitä, etteivät vammaiset ihmiset olisi sinut vammaisuutensa kanssa. Saattaa joskus, jollei peräti useimmiten olla enemmänkin kyse siitä, että ympäröivä maailma ei sopeudu.

 

Esteettömyys ei toteudu, kyttäys jatkuu, ja ihmiset jotka: ”tahtovat sinulle oikeasti pelkkää hyvää”,eivät jätä tältä kannustuksellaan, ja samojen asioiden jankkauksella rauhaan.

 

Sinulle tyrkytetään uskoa, toivotaan parannusta, ja sinua säälitään.

 

Kuinka säälittävää!

 

Sinä joka seuraavaksi meinaat kertoa, kuinka et itse vammaisena poistuisi kotoasi, ja miten ylpeä olet minusta tämän saavutuksen edessä. Mitä jos voisit pitää tämän tiedon ihan itselläsi? Se kertoo joka tapauksessa enemmän sinusta, kuin minusta ja samassa keksin myös aina syyn miksi olisi ehkä pitänyt olla poistumatta kotoa.

Ei siksi, että satun olemaan vammainen, vaan siksi että maailma on täynnä kaltaisiasi, joita mielelläni välttäisin.

 

Vaikken aina pidä itsekään omaa elämääni elämisen arvoisena, en välttämättä pitäisi sinunkaan. Mikä sinä olet sitä siis arvostelemaan, tai arvottamaan?

 

Ei, en ole maailman fiksuin ihminen, en kedon kaunein kukka, enkä edes mukavin muija, mutta sen voin taata, että päässäni liikkuu paljonkin ajatuksia. Sitä taas en takaa, että ne ovat välttämättä järkeviä, mutta eipä tunnu järki pakottavan monen muunkaan päätä täällä.