WUHUU!

Nyt vois ehkä tännekin taas kirjotella, jos jaksaa. En menis kyllä sitäkään vannomaan, meni jotenki ilo koko hommasta ton kurssin aikana, kun piti väkipakolla saada tekstiä tuotetuksi tiettyyn päivään mennessä, ja tietyillä säännöillä. Vaikka kirjoittaminen onkin tuntunut omalta jutulta tuntui samalla entistä enemmän riittämättömältä silläkin saralla, vaikkei tarkoitus ole ruveta tämänkin asian tiimoilta itsesäälissä rypemään...

Inhoan muuten itseni säälimistä, se on sellainen juttu, että siihen en tarvitse apua, sen asian pystyn tekemään itsekin. Vaikken ole positiivisuuden perikuva, enkä niin reipas kun tahtoisin, en tarvitse mitään lässytystä, päänsilitystä tai voivottelua, se ei auta mitään, laittaa vaan lisää vituttamaan. Itsekin koetan tuota märehtimistä, murehtimista, ja itseni taakaksi ja turhakkeeksi ajattelemista vähentää, vaikka joskus sekin on ihan terapeuttista. Itkeä vähän aikaa itsekseen, niistää nokkansa ja päättää, että nyt taas riittää ja matka jatkuu!

Saahan sitä itkeäkin, mutta nauraminen on huomattavasti mukavampaa!