Oon tottunut jo omaehtoiseen elämään avustajan kanssa,
ja toi mahdollinen kurssi tuntuisi sitovan liikaa!

On kiva olla, kun ei oo enää masentunut,
tai jos oonkin, niin tuskinpa vaan kovin pahasti!

Haluan tällä hetkellä olla, mennä ja tulla,
niinkuin itse haluan, vaikkei se kenelläkään
työssäkäyvälläkään toteudu!

Tällä hetkellä mua, ei masenna edes se,
ettei töitä oo löytynyt, eikä ehkä löydykään,
ainahan sitä voi keksiä itelleen tekemistä!

Opiskella kirjoittamista tai vaikka kieliä!

Sitä lukiohankettakaan en oo kokonaan haudannut,
vaikka nyt pidin sitäkin liian raskaana taakkana,
ehkä ensi vuonna, ja oon miettinyt että jos ottaisin silloin
tavoitteeksi lakin kolmekymppisenä, mutten siitä sen
suurempaa stressiä!